MARIAN MURHE.
Reading edition
Voi, päivä peittää silmänsä nyt varhain ja maa ja metsä kauhuissaan on nyt, voi, valo sammunut on tähtitarhain ja merten valitus on yltynyt.
Hän oli sielultansa ylväin, parhain, mi koskaan vaimosta on syntynyt. Ei koskaan lapsia oo tuskain, harhain kuin hän maan päällä kukaan lempinyt.
Ja hänet pettivät he, hänet möivät ja häntä pilkkasivat, häntä löivät ja armaat silmät peittyi kyynelein.
Ja hänet raastivat he Golgatalle. Hän nääntyi tuskan toivottoman alle. Hän kuoli yksin keskeen ryövärein.