KUNINGAS DAAVID.
Reading edition
On valkeen linnan yli noussut yö ja Daavid-kuningas käy vuoteeltansa ja tähtein loiston alla katollansa hän kultaharppuansa hiljaa lyö.
Ei hälle rauhaa suo yön uni, työ, ei kuuma sylinanti Batsebansa, on murhe mykkä hänen otsallansa ja sieluansa tuima tuska syö.
On muisto syntein hänet ylttänyt. Hän tahtois olla yksin kanssa Herran, hän erämaahan kauas ikävöi.
On kruunun loiste hälle halpa nyt. Hän tahtois olla niinkuin läsnä kerran, kun paimenena leikkiä hän löi.