II. TUHLAAJAPOIKA.
Reading edition
Taas luokses, koti, maailmalta palaa niin monin tuskan muistoin katkerin sun poikas tuhlaajana takaisin, kuin mierolainen hiiviskellen salaa.
Hän vielä kerran tuta rauhaas halaa näin tunnoin autuain ja ihanin, kun tuomet puhkee yössä kukkihin ja tähdet kevättaivahilla palaa.
Mun syöntäin poltti liekit syntien. Mua soimaa kaikki muistot lapsuuden, kun vaiti seison piha-aidan eessä.
Ah, yli kattoin, yli puistikon ja kaivonvintin rauhan onni on. Ma hiljaa poispäin käännyn silmät veessä.