MUA MUISTELE.
Reading edition
Alfred de Musset'n mukaan.
Mua muistele, kun avaa päivänkoi lumotun linnan aamun auterissa; mua muistele, kun ohi huminoi yö uneksiva tähtimanttelissa; kun onnen hurmassa sun rintas aaltoaa, sua illoin unelmat ja varjot houkuttaa, humussa metsien: sa kuulet sävelen mua muistele.
Mua muistele, kun tahto kohtalon on meidät eroiltava ainiaaksi, kun tuskahan on sydän toivoton ja vuotten painoon lakastuva maaksi; ah, muista lempeäin ja viime suudelmaa! Ylitse kuolonkin viel' lempi leimahtaa. Mun kunis sykkii syön, se sinis sulle lyö: mua muistele.
Mua muistele, kun alla kylmän maan, mun nukkuu särkynehet unelmani; mua muistele, kun hiljaa tuoksumaan käy orpo kukkanen mun haudallani. Sua nää en milloinkaan, mut katso, sielu mun kuin uskollinen sisko palaa luokse sun. Ah kuule, yössä näin soi ääni nyyhkyttäin: mua muistele.