HAAVOITETTU HIRVI.
Reading edition
On haava syvä sydämessä sen — se vielä kulkee tuskaa uhmaten ja kantain surman nuolta rinnassansa.
Se kulkee ylpeänä pystypäin, veristä sydäntänsä sylkyttäin, se jättää jälkeen takaa-ajajansa.
Ei ykskään nähdä saa sen kärsivän, tuon haavoitettunakin ylpeän, kun vuotaa hiekkaan sydänveri jalo.
Se syöksyy syviin ikimetsihin, pois tuskaa sykkiväisin sydämin; kun synkistyy sen ympärillä salo,
se silloin vasta vaipuu, vaikeroi, ja vuorten onkaloissa kaiku soi, kun yksinään se ystävittä huolee.
Ja yllä katsoo kylmät tähdet vaan — se syöksyy vuoren rotkoon tuskassaan ja sinne, sinne kuninkaana kuolee.