LAUANTAI-ILTA.
Reading edition
Vasta, luulen, paimenpojat karjan kotiin toivat, yli vetten kirkonkellot sunnuntaita soivat.
Aaltoo laiho tähkäpäinen, henkii tuuli lauha, suvisen tienoon yllä lepää sunnuntainen rauha.
Päivä hiljaa metsän taakse laskee ruskoon kullan, maasta hengitys se nousee nuoren, mustan mullan.
Näin minä kerran kuolla tahdon hiljaa niinkuin tuuli, katsoen kauas taivaan ruskoon, onnen hymyssä huuli,
sammuvan päivän siunatessa kultaviljamaita, kellojen kaukaa soittaessa suurta sunnuntaita.