IV. MENNEILTÄ AJOILTA.
Reading edition
Lapsuuden lempi.
1.
Mitä, pyhintä, korkeinta konsanaan on astunut sieluhun, mitä kauneinta uneksin milloinkaan, se on liittynyt muistoos sun.
On puettu pyhimysgloriaan ja kukkain tuoksuhun ja kasteisen aamun purppuraan lapsuuteni morsian mun.
2.
Siintää taivas, välkkyy vedet, kukkii kirsipuu, kirsipuun alla valkea tyttö vaiti uneksuu.
Vieläkin öisin unissani kirsipuun sen nään, kirsipuun kukkain lomitse armaan kultakiharapään.
3.
Muistelen sua kuin kaunista unta, unta valkeaa: minä olin lapsi ja sinä olit lapsi, hymyili taivas, maa.
Kauneinta, ihaninta untaan koskaan ei voi unhottaa, kauneinta, ihaninta untaan ei koskaan, koskaan toteen saa.