HONKA.
Reading edition
Kas yössä salamat lyö taivahalla kuin kalvat kostavien jumalten, ja niinkuin taistohuuto taivaiden käy jylhä ukonjyly pauhinalla.
On jättihonka rotkon partahalla — ja avaruudet soivat jylisten ja vuoret kumajavat horjuen. Mut huimat syvyydet on hongan alla.
Kas, tuli taivaan vimmoin iski puuhun! Se horjui, syöksi syvyyksien suuhun, kuin parahtain sen löihe seinämiin.
Se uhmas taivahia, honka vakaa. Se syvyyksissä murskattuna makaa. Taas yöhön peittyi kohta näky niin.