VUOSI 1900.

VUOSISATAIN VAIHTEESSA.

Vuossata, kansallisuuksien luoja, Hautahan vaipuu. Tiedon- ja sähkön valtojen tuoja Ainiaks haipuu. Yöstä ja myrskystä päivämme koitti, Rummut ja torvet sen aamua soitti, Kanuunat kansojen verissä ammui — Nyt jyrinällä se vuossata sammui.

Kuin kevät maanpoven kahleita laukoo, Elämätä luopi, Uusia voimia, urttia aukoo, Suuntia tuopi, Niin yli maitten valvahti kansat, Voimansa tunsivat, katkoivat ansat, Nuoruutta kiehuvin, kuohuvin voimin Ilmoille iskivät, tarttuivat toimiin.

Tää kevätvuossata Suomenkin vyötti Miesväen vyöhön, Veressä vihki ja urhoksi lyötti Sotahan, työhön. Siit' asti onnen on toukoja tehty, Kukkia juhlittu, tähkiä nähty, Kunnia kasvanut, lentänyt maine, Vierinyt valtava edistyslaine.

Vaan kevätvuossata käärmeetkin kantoi, Myrkkyjä keitti, Voimat suuret kun versoa antoi, Villiksi heitti: Villit ja väkevät heikompiansa Polkevat, pientänsä suurempi kansa. Petojen oikeus, käärmeitten kieli Vallassa viel' on — ei ihmisten mieli.

Vertuus, veljeys, oikeusvalta — Missä ne johtaa? Rakkaus ihmisten tekojen alta Harvassa hohtaa. Konnuus ihmisyyttä vain sylkii, Päivänkin valossa oikeutta hylkii, Yön ylös kutsuu Manalan maasta, Ilosta ilkkuu rikosten saasta.

Jälleenkö yö-ajan talvea, jäitä Suomelle luodaan? Taotaan kahleita itsekkäitä, Orjuutta tuodaan? Totuusko mykkä on? Luottamus horjuu. Hävityshulluus yksinkö karjuu? Toivoko sammuu? Valheko voittaa? Milloin, oi milloin taas vapaus koittaa! —

Eläähän nuoruus, keväimen lapsi, Vuossadan annos. Siihen siis, vanhus harmajahapsi, Toivosi pannos! Vaikka on riisuttu viiriltä vaatteet, Valvoohan kansa ja kansassa aatteet: Aatteen valta on taivahan valta, Kuka voi päästä sen valtikan alta?

Totuuden oikeus joll' on, se voittaa, Kansoja kääntää: Kansojen parhaat parhaansa koittaa, Valtoja sääntää. Uusikin vuossata veressä uipi, Kunne se totuuden viljoja puipi, Kunne sen sylissä pienikin kansa, Heikkokin laps saa oikeuttansa.

Siispä se kansa, jok' oikeutta palvoo, Vuossadan taivaan Tähtiä tähdätköön, ne kun valvoo! Suomenkin laivaan Taivahan valtojen tuikkehet kiiluu, Vuossadan aatteet meillekin hiiluu. Seuraamme niitä, ne johtavat meitä, Valossa, myrskyssä kunnian teitä.

Varkaitten, rosvojen kaamea haamu, Uppoa yöhön! Jyrise ilta ja valkene aamu, Kiire on työhön! Etsimme miehuuden kesä-aikaa, Yhteislaulumme kauas jo raikaa. Ylös kaikk' uhrit ja suitsutusmaljat! Työmies nyt valvoo — paukkuvat paljat.