TUMMA ORVOKKI.

ILTALAULU.

Kun illoin en nää tulta tuikkivan Mun kultani ikkunasta, Niin on kuin rakkain tähti taivahan Ois sammunut maailmasta; On mieleni rauhaton, Pois onneni tähti on, Siks aatokseni eivät viihdy työssä, Vaan mustin mielin harhaelen yössä. Oi syty, mun onneni tähtönen, Pala lohtuna kaipaavan sydämen!

Kun sammut kokonaan, Mun mieleni synkkä on; Kun tuikat hiemankaan, Jo virkoan toivohon; Kun täysin liekin käyt loistamaan, Valaiset mulle kaiken maan.

KÄY KANSSANI!

Jätä, kultani, taattosi rikkaus, Käy kanssani, lähdemme pois: Kaikk' aarteet korvaisi rakkaus, Se onnen ja nautinnon tois.

Käy kanssani, lähdemme loitollen, Salon sointuvan siimekseen, Siell' lauluja kuullen ja laulaen Sulot nautimme hiljalleen.

Himon kiihkeän, hempeän, hennokkaan Salon raittius raikastaa Ja voimaksi vaihtaa, — tarmollaan Käsi kirvestä heiluttaa.

Jätä, kultani, kaupunki kiihkoineen, Sun sylihini tempaisen, Vien kanssani kansan sydämeen, Sen rientojen rinnoillen.

Siell' into ja rohkeus siivet saa Ja sielumme kirkkauden, Ihanuuksille mielemme aukeaa — Se on ansio rakkauden.

PULASSA.

Minä peljäten Ja vapisten Lähenin hänen huonettansa — "Hän avanneeko oveansa" —

Hän avasi, Oi onneni! Mut pelon, toivon vaihemailla Nyt varmuutta viel' olen vailla.

Taas peljäten Ja vapisten Yritän tehdä tunnustusta — Maailma silmissäni musta.

"Oi, impeni, Sun kutrisi On minun musta maailmani — Jo tunnen siihen hukkuvani."

Minä soperran: "Sua rakastan." Mut turhaan toivon vastausta — Oi, pelastusta! pelastusta!

KAHLEETON RAKKAUS.

Jo rakastaa, jo rakastaa, Jo rakastaa hän mua! Hän mun jo sallii valloittaa Satakin suutelua.

Min' iloitsen ja riemuitsen Kuin hurja hurmatusti. Hänt' etsin, seuraan, ihailen Kuin haltijaansa Musti.

Niin kestää onnenhurmaus — On vähält' etten lennä; On mulla harras aikomus Avioliittoon mennä.

"No, vaihdammeko sormukset Ja kiiruhdamme häitä?" — Mut impeni: "Pois kahlehet! Elä toiste haasta näitä!"

Me rakastamme muuten siis, Naisvapautta suosin! Ja vanhoist' avioista viis, Alamme uuden kuosin.

Hän rakastaa, hän rakastaa, Molemmat rakastamme! Oi ihanata maailmaa, Vapauden maailmaamme!

KUIN IHMINEN.

Oi impeni, pikku tekopyhä, Mun suuteloitani vastaan yhä Sotia käyt Ja siltä näyt Kuin rakkautta et tuntiskaan. Minä rakastan ja ryöstän vaan. Elämä rakkaudeton On ruumis kylmä, sieluton, Keväätön kesä vain se on. Ja rakkaus suuteloitta se Ei tunnu ihmislemmelle: Se on kuin kiitos sanaton, Kuin tunne laiha, teoton, Kuin ajateltu sävel vaan, Kuin runo vailla muotoaan. En ole tolstoisti, en, Vaan rakastan kuin ihminen. Tok' ilman rakkautta suukko On varkaus, on murhapuukko.

OIKEIN, ARMAHANI.

Teet oikein, armahani, Kun hillit kiihkoani, Mua joskus väistyen. Ei aina onnenhellettä, On usein päivä pilvessä Ja ilma itkuinen. Yöhetken jälkeen vilvakan Näen päivän kirkkaan koittavan, Heleemmän, helteisen. Niin onnemmekin maallinen Se kautta yön ja pilvien Käy uunna ilmoillen. Teet oikein, armahani, Kun hillit kiihkoani, Välistä väistyen.

SEKÖ PALKKANI!

Oi onnellista hämärää! Me istumme, kaks lempivää. Kuu kurkistaa meit' ikkunasta. Oi, taivaan tähti, maailmasta Voit löytää paljon autuaita, Kun rakkaus vain valtaa maita. Se valtaa, Se valtaa! Minä hurmattuna suutelen. — Vaan kihlasormeeni pistoksen Saan ruusuni hempeän vyöstä — Sekö palkkani lemmentyöstä!

NEULA.

Kunpa saisin, kunpa saisin Kultanuppisen sormineulan, Varvasneulan, Silmäneulan, Korvaneulan, Tukkaneulan, Kukkaneulan: — Tytön piikkisen, pistävän, Poven liekkisen, lempivän! Rintahani sen painaltaisin, Hurjasti sitä rakastaisin. Polttavasti se pistää voisi, Mutta kaunis, se kaunis oisi.

LEMMEN-ONNI.

Kun istut polvellani Ja kuulet kuiskettani, Kun painut rinnoilleni Ja valtaat sydämeni, Kun hehku poskillasi Kuvastaa rakkauttasi, Kun koko maailmani Vavahtaa povellani, — Niin tunnen hurmausta, Rakkauden tenhousta, Jot' ei voi kielet maan Kuvailla konsanaan. —

Kuvailla voisitko Sen, kevät-aurinko? — — Sen voit! sen voit! — Kun maa Kukoistaa, tuoksuaa, Ja suonet mantereen Kun sykkii säntilleen, Kun vetten vuoltehet Ja satakieliset Luo yhteissäveleen, Kun taivas maata painaa rinnoilleen Ja koko luonto hehkuu autuuttaan — Oi, armas, tunnet jo, Ett' yksin aurinko Kuvailla voipi lemmen-onnet maan.

KÄÄNNEKOHTA.

Oli rakkaus kiehuma-asteessaan, Oli kuumimmillaan, tuhmimmillaan. Piti toinen toistansa aarteenaan, Sydämest' oli aarre kalleimmillaan. Ja toisiamme, kun rakastimme, Me epäluuloin kohtelimme, Ja luulevasti loukkasimme, Niin onnen tuskaksi vaihetimme — Siks että rakastimme. Maailman onni ja rakkaus, miksi Te haihdutte pilviksi, kyyneliksi!

VAIHTUU YHTENÄÄN.

Syysaurinko ei näytä itseään, Ei mulle impenikään. Hän eilen hurmasi mun hehkullaan, Tänäänpä peittelee hän rakkauttaan Ja arka, kylmä, nurja on, On mulle valju, tunteeton. Mut huomenna tai viikon päästä Taas sulautuu hän kenties jäästä Ja lainaa mulle lämmintään, Niin vaihtuellen yhtenään. Täm' onko lemmen onnea: Vain pakovettä, vuoksea, Vain hellettä ja pakkasta, Ikuista vankkumista vain — Se onneako kuolevain?

SAIRAS LEMPI.

Minä hartahasti katson ikkunaan. Miks ei sielt' armas näytä kasvojaan? Ei kotona! — Siis missä? — Hänkö pois! Nyt silmäni siis hänt' ei nähdä vois.

Minä tahdon nähdä kasvot armahat, Siit' ehkä tulkoon silmät sokeat. Siis uupumatta tutkin ikkunaa — Jo näänkin! — sieltä silmä tuikuttaa!

En lakkaa; ikkunaan vaan tuijotan Ja häntä kaipaan, jota rakastan, — Niin kasvotkin näen tummin kutrineen! Jo päivä paistaa mulle sydämeen.

Syliini siis voin hänet sulkea! Jo veri polttaa mulla poskia. Käyn huoneesen — hän eikö vastassa? — On huone kylmä, tyhjyys kotona. —

HÄN VIISAS ON.

Oo minun tyttöni! — Ensikseen Hän puikahti mulle sydämeen; Vaan siellä hän alkoi mutkitella Ja kolkasta kolkkaan piilotella — Hän pääsikin vihdoin valloilleen.

Hän tahtoo oppineeksi nyt tulla Ja sitten on toinen sija mulla: Ei mielly hän lemmen sokeuteen, Hän viisas on — juoskoon vapauteen.

HYVÄSTI.

Oi, rakkaus sormukseton Vain perhojen leikkiä on, Vain onnea itsekästä, Kuin elämä kukkasen, Jok' ei pyri tähkällen, Pois kuihtuu hyödyttämästä.

Jää hyvästi, impeni, Ja hyvästi lempesi! Sydän raukkaani kirveltää Ja kyynelkin vierähtää. Tok' ainiaks', impeni, jäät, Minä sormuksen tahdon ja häät. Siks etsinkin impyen sen, Joka suostuu sormuksehen. Minä kaipaan täys elämää. Jää hyvästi, impeni, jää!