VANITAS VANITATUM.
Reading edition
Näen päädyn talon aution, se ammoin hyljättiin. Näki kerran se ihmisten elämän, siellä sukuja siitettiin.
Minä murheen punervaa kangasta tääll' illan tuulessa käyn. Maanpiiri tyhjä on kohdallain kuin vallassa kauhunäyn.
Se kertoo tarinan toivottoman, joka itkee totuuttaan, joka samalla kauniisti hymyää ja kutsuu alle maan:
Noin iäti pilvet vaeltaa, noin aaltojen meno on, puut huojuvat, kivet vaikenevat ja aika on loputon.