LEHTI RUTHIN KIRJASTA.
Reading edition
Näen laivan menevän pimeään. Jäät kalisevat niin. Kuin mieletön piirtelen nimeään lasin ruutuihin kukkiviin.
Hyvä Jumala! Miten saattoi hän niin nauraa lähtiessään, vaikk' tiedän nyt hänen etsivän minun tultani silmillään.
Ja tiedän, että hän nyyhkyttää, kun metsä on peittänyt sen, ja että ylpeä, kaunis pää on raskas ja kuumeinen.
Tänä iltana kuolevat valittaen pihamaallasi omenapuut. Tänä iltana ruutuhun piirtelen kuin mieletön: ihana Ruth!