SYYSYÖ.
Reading edition
Soi meren taistomarssi syvään yöhön ja yli katuin vanhain, vilunarkain, syyslehtiä vie tuuli niinkuin varkain pois heittäin suureen pimeyden vyöhön.
Lyö yli kattoin jymy meren tahdin, kuin kauhun varjo puskee puihin tuuli. Ken kirkkoaidan takaa huudon kuuli? Ken arvaa multaan menneen himon mahdin?
Ken vainaja nyt huutaa mullan alta ja kutsuu villiin riemuun toivottomain? Ken tanssii yllä uniensa omain ja tuskan lisää huutaa Jumalalta.
Puun latvain taakse raskaat pilvet vaipuu ja omaa surkeuttansa lyhdyt kiiltää. Kuin kylmä veitsi sieluani viiltää yön lohduttamaton ja julma kaipuu.
Kuin vahdit öiden määrätönten, syväin, nään meren liepehellä mustat laivat, kuin sielukummitukset, jotka saivat jo levon öiden, mua lähestyväin.