KAKSI KOIVUA.
Reading edition
Kaksi koivua kuivunutta on aavikon äärellä. Yli aavikon ajaa myrsky sysimustalla pilvellä.
Se tohisee sieraimiinsa, se hengittää villinä. Se on myrsky, se on ihana myrsky, sitä ei voi väistyä.
Kohta jokaisen aavikon korren, kiven paino on punnittu. Saa voimakas ehkä jäädä, mutta heikko on tuomittu.
Kaksi koivua kuivunutta kovin rakasti toistansa. Ne kaatuivat sylityksin, meni pitkin ne lakeutta.
Mutta kasteisen aamun koissa näen virpiä paikalla. Niin vihreinä, humaltuneina ne katsovat lakeutta.