PROLOGI
Reading edition
(Veljilleni).
Mikä riemu ja luottamus silloin asuikaan kattomme alla, kun rupesi paistamaan jälleen aurinko punaten hökkelin, ja me nousimme jäykistynein jäsenin. Raha meit' ei painanut, ei rahahuoletkaan, tyhjät ja tomuiset taskut meill' oli vaan, ja päivänä ensimäisenä maaliskuun me juhlamenoin poltimme viimeisen puun. Kuin armeija voittamaton me marssittiin kuitenkin hökkelikylästä kaupunkiin, ja jos nuttumme laita olikin auttamaton, me muistimme Saaronin liljat ja Salomon. Tien varrelta muuan jos äkkäsi tupakan, tämän kunniaks', viisaan ja tarkan kakaran paras sutkaus yhteisin voimin leikattiin, ja haiku seurasi herroja kaupunkiin. — — — Minä tiedän, kuinka nyt, veljet, laitanne on. Joka ainoa päivä on tyhjä ja tolkuton. Siis, teinit, sauvat vain, vyöt kupeisiin ja aamunnousussa takaisin hökkeliin!