HULLUT KASVOI.
Reading edition
Ne olivat kasvot hullut. Ne kääntyivät minuun päin. Hän oli maasta tullut ja alta pimeäin.
Hän kuolleen tavoin kulki, hän kävi kuin aave vain, mut mykkyyteensä sulki hän murheet vainajain.
Hän haroi hiuksiansa — sysimustia kutrejaan, kuin verhoten kainouttansa ja ujoa poveaan.
Kenen oli ne kasvot hullut? Ah, nuoren rakkauden. Hän oli jo maaksi tullut ja saaliiksi pimeyden.