ILTA SUOLLA.
Reading edition
Kas noron kerran löysin suon aavaa kulkien, oli kodin kesäisen.
Kuin aineettomin jaloin ne tanssi, tanssi vain, kuin henget, joita joskus oon nähnyt unissain.
Ja kaukaa lehmänkello soi aavan ikävään, kun kuolon kuiskeet kuullen kanervaan painoin pään.
Niin nukuin, unen teitä jo noroon vaivuinkin. Pois haihduin, hiisiäiset vain jossain tajusin.
Ne tanssi aavepolkan kuin seitin kutoen yli hillan kukan varjon, ja äidin katsehen.