SYYSKYNTÄJÄLLE.
Reading edition
Syyskyntäjä, veljeni hiljainen, sinä liikut kuoleman asialla. Sinä niukan vihannan viimeisen hymyten tapat vakosi multiin hautaamalla.
Et oppinut mistään riemuitsemaan. Et rakasta ketään, ei sua kukaan. Sinä kuulut syyskuun maisemaan sairastavaan. Ajat suoraan vakosi mukaan.
Kai sentään, veljeni hiljainen, pysyt kaukana talosta valkeasta. On takana kuistikon ruutujen niin ikävissään ihminen. Kai säälit kaunista lasta.