MAAILMAN MENO.
Reading edition
I.
Hän kuiskas huulin hehkuvin: tulethan pian takaisin ja jäiseen rantaan viluissaan jäi lähtöäni katsomaan.
Kun palasin, ma lähekkäin kaks onnellista lasta näin. Ja toinen lausui hymyillen: On kevät! Ole iloinen.
II.
Hänen kauniilla kaulallansa koru pienen pieni on. Sen on antanut rakastajansa, ylen köyhä ja onneton,
joka koiran tavalla juoksi yhä vain hänen jäljissään; joka kylmien silmien vuoksi ei säästänyt itseään.
Tämän ainoan illan tähden me särjemme koristeen. Minä aamunkoitossa lähden, Hän — nukkuu uudelleen.