KAKSI MAISEMAA.
Reading edition
Taas päivä paistaa Pohjan soilla päin ja tuulten pauhu täyttää erämaan. Kuin kansaa horroksista herättäin niin kosket huutaa pitkää huutoaan. Jää ovet auki, ulos jokainen kuin ihmeen luokse nopsaan kiiruhtaa ja räystään itku kartanoilla on. Käy pulmusparvet yllä pälvien, kuin monta tuulispäätä valkeaa ois irrallansa alla auringon.
Mut iloäänet iltaan vaientuu ja suuri rauha korven laitaan jää. Käy metsän takaa onnellinen kuu kuin myhäilevä isoisän pää. Se siunaa lastenlasten elämän, se koivut himmeästi hopeoi ja seiväsparit mykkäin aitojen; luo katseen ihmeellisen, lempeän, ja hellyys maisemissa unelmoi kuin autuus hämärissä sielujen.