III
Reading edition
Oli siis, palataksemme asiaan, kevät, ja hra Kenonen oli matkalla Englantiin.
— "Pyhä Yrjänä ja iloinen Englanti", mutisi hra Kenonen, joka nuorempina päivinään oli lukenut Walter Scottin suuren "Ivanhoe"-romaanin. "Pyhä Yrjänä ja iloinen Englanti", huusivat Rikhard Leijonamielen johtamat isänmaalliset metsäsissit, hyökätessään sankarillisella urhoollisuudella Torquilstonen linnaa vastaan.
— Saa nyt sitten nähdä, kuinka lysti paikka se oikeastaan on, ajatteli hra Kenonen. — Mutta kyllä minä melkein luulen, että Kööpenhaminan Tivoli on hauskempi.
Päästyään laivaan ryhtyi hra Kenonen etsimään hyttiään. Se oli kahden hengen hytti, mutta vuoteet eivät kuitenkaan olleet päällekkäin, vaan kumpikin puolellaan komeroa. Toisen vuoteen reunalla istui jo hyttitoveri, isäntämiehen näköinen, sarkapukuinen henkilö.
— Jaa, saan esittää itseni, Kenonen! sanoi hra Kenonen virallisesti.
— Minä olen Taavetti Tiilikainen Kurkiharjusta, vastasi isäntämies vähemmän virallisesti. — Englantiinko se on matka?
— Minulla on vähän asiaa Lontooseen, sanoi hra Kenonen sellaisen miehen äänellä, jolle Lontoon matka on osapuilleen saman tekevä kuin käynti Keravalla tai Kirkkonummella.
Taavetti Tiilikainen Kurkiharjusta ilmoitti, että hänellä oli myöskin Lontoo matkan määränä, sekä lausui tyytyväisyytensä sen johdosta, että oli hyttitoverikseen saanut suomalaisen miehen. Oli jo alkanut häntä vähän epäilyttää, saako ensinkään tarinatoveria, kun ei ollut vielä suomen sanaakaan kuullut, vaikka oli jo toista tuntia laivalla oleskellut.
— Kuinkas te sitten olitte aikonut Englannissa toimeen tulla? kysyi Kenonen.
Isäntä Tiilikainen sanoi, että hänellä on siellä poika tai ainakin pitäisi olla. Kaipa se sitten hoitaa asioita, kun sinne asti tullaan.
— Minulla on siellä tytär, selitti hra Kenonen. — Vaikka en minä hänen apuaan tarvitse. On tässä oltu ulkomailla kerta jos toinenkin.
— Arvaahan sen. Minulla tämä on ensimmäinen reissu. Kuuluu olevan suuri kaupunki, se Lontoo.
Hra Kenonen sanoi:
— Eikö tuossa riittäne näkemistä yhdeksi kertaa.
— Mutta mitenkähän se on tällä laivalla sen syömispuolen laita?
Hra Kenonen selitti, ettei siitä tarvitse murehtia.
— Mutta ei minulle sen puolesta tiukka tulisi, vaikka… minulla on omatkin eväät. Kalakukko ja piirakoita ja voita, ilmoitti kurkiharjulainen.
— Näytät sinä olevankin oikea savolainen, ajatteli hra Kenonen itsekseen.