I
Reading edition
Oli kevät.
Herra Kenonen oli matkalla ulkomaille. Siis asiasta on tehtävä kirja. Ja tässä se kirja nyt tulee.
Neiti Leena Kenonen oli kirjoittanut Lontoosta, että isä tulisi häntä noutamaan, niin näkisi samalla tämän kaupungin.
— Ikäänkuin siinä olisi mitään näkemistä! sanoi hra Kenonen aamiaispöydässä, kirjettä lukiessaan. — Ne vain luulevat. Ja olenhan minä nähnyt siitä postikortteja ja muita kuvia. Kaupunki kuin kaupunki.
Mutta seuraavana päivänä ilmoitti hän, että koska ei tyttö osaa sieltä yksin tulla, niin kai hänen on lähdettävä. Sehän on hänen vanha kohtalonsa.
"Lähetä lapsi asialle, lähde itse perässä".
Ja näkeepähän samalla, missä määrin se tyttö nyt sitten tulee toimeen oikeitten englantilaisten, semmoisten pitkäkoipisten piipunpolttajien kanssa.
— Mutta kuinka sinä voit sinne matkustaa? kysyi rouva Kenonen huolestuneena. — Osaatko sinä ollenkaan kieltä?
— Haudujuuduu?! huudahti hra Kenonen kummastuneena. — Minäkö? Oletko sinä kuullut minun puhuvan enkeliskaa?
Rouva Kenonen ei todellakaan ole kuullut, kuinka hänen miehensä puhuu maailmanvalloittajakansan kieltä. Eikä sitä ole kuullut kukaan muukaan.
— Jees, Hyyde Barkk! murisi hra Kenonen. — Aina sitä sen verran osataan, että toimeen tullaan.
Ja hra Kenonen ryhtyi tekemään matkavalmistuksia. Vieläpä aivan levollisella mielellä. Sillä hänellä on eräs tieto, jonka hän pitää omana salaisuutenaan. Samoin kuin entinen historiallinen henkilö sanoi: "Poikani, et aavistakaan, miten vähällä älyllä valtakuntaa voi hallita", niin samoin on Kenonenkin tullut huomaamaan, miten vähällä kielitaidolla voi ulkomaanmatkoja tehdä. Kunhan vain ei tuppaudu liian pitkiin puheisiin niiden alkuasukkaiden kanssa.
Esimerkkinä mainittakoon, että kun hra Kenonen ensi kertaa oli käymässä Tanskassa, tuli hän siellä koko ajan toimeen omalla kielellään. Ensin hän vähän sadatteli, että mikä h—tin maa tämä on, missä ei suomea osata, kun tanskalaiset aina kyselivät "vaba, vaba?" mutta sitten hän jollakin rautatieasemalla kyllästyneenä ärjäisi hikeään pyyhkien:
— Vaba, vaba? Ei vapaa, vaan piletti, hornassa, Kööpenhaminaan!
Silloin tanskalainen piletinmyyjä ymmärsi todellakin, ja olivat hänen hyväntahtoiset kasvonsa ikäänkuin kirkastuneet, kun hän ojensi piletin hra Kenoselle ja sanoi jotain, että:
— Fem ou förre.
— Ota tuosta äläkä hörritä, ei siitä kuitenkaan saa kukaan selvää, sanoi hra Kenonen, ojentaen 50 kruunun setelin, ja saaden takaisin sen mikä siitä oli tulevakin.
Niin että hra Kenonen on huomannut voivansa kielitaidon puolesta matkustaa vaikka Taka-Intiaan.