TALVI-ILTAHÄMÄRÄSSÄ.
Reading edition
Päivä mailleen hiljaa vaipuu, korkealle kohoo kuu, on kuin metsäll' oisi kaipuu, taivaanranta kullaantuu.
Iltapäivän tulipalo vihrein reunoin raukenee, niinkuin hiillos hiipuu vala, taivaan seiniin heijailee.
Valkeana metsä hohtaa, päivä sammuu uinailuun, hyvästiksi vielä kohtaa lumikelmeen puolikuun.
Iltakajeen kulta heijaa vihreen metsän hämärään, kuu kuin valkokehto leijaa avaruudess' yksinään.
Kehto leijaa, kehto kulkee yli järven, metsän, haan, taivas kaikki syliin sulkee, kehto tuutii unta maan.
Välkkyy taivaan tähtisilta, luonnon sydän tyynnä lyö, niinkuin hiljaa hiutui ilta hiljaa tulee tumma yö.