MAAN KUKKIA MA IHMETTELEN.
Reading edition
Maan kukkia ma ihmettelen, ne päivää lempii ja ne vähään tyytyy, ne pyytää hiukan verran näin tuoksua vain kerran, ne sitten kylmän hallan tullen hyytyy.
Ne heimoa on hennon herkkää ja tuoksu suvinen on sielu niillä, ei niitä tahraa saasta, ne imee mehun maasta, oi, ihmisjalka, älä niitä viillä!
Maan kukkia ma ihmettelen, jää niistä ikisiemen multaan mustaan, jää tuoksu avaruuteen, ne elpyy eloon uuteen ain ikävöiden ylösnousemustaan.