KORVENKÄVIJÄN UNELMA.
Reading edition
Niin ma soisin elämäni käyvän, kun yön myrsky sielussani pauhaa, kadotuksen kaupungeista lähden, etsin metsäin suurta, syvää rauhaa.
Majan rakentaisin järvenrantaan, missä yksinkertaisena kansa elää omaa luonnon elämäänsä tyynnä, tasaisena tavoiltansa.
Majan eessä pihlajani kukkis helluntaiksi, kun on tyyni ilta, talven tullen siinä tilhit tirskuis, toisi viestin Lapin tunturilta.
Sorja sormikannel polvellani laulelisin vielä, mitä voisin, kaikki korulaulut kuolettaisin, uusin, suorin soinnuin tarinoisin.
Voimallisna vanhuuttani oottain katsoisin kuin suureen satulehtoon, päivä majan yli vaeltaisi kunnes löisi hetki elon ehtoon.
Saisi paistaa korkein pyhäpäivä, tähkät terää nostais kesän kultaan, vuosisataisvanhat kellot soittais rakkaan kotiseudun pyhään multaan.