KALMA KIRVESMIEHENÄ.
Reading edition
Veisti, veisti, veisti mies tuvan harjahirttään, alla vaimo imettäin lauloi tuutuvirttään.
Kalma, synkkä salvumies tarttui toiseen kairaan, veisti nurkkaa naurahtain, huomas lapsen sairaan.
»Salvaa, vieras salvumies, vielä veistää jaksan. Kun on harja pystyssä, päiväpalkan maksan».
Vaimo lauloi lapselleen: »tuuti, tuuti, lulla, isä veistää vikkelään, ei voi kalma tulla».
Kalma, synkkä salvumies veisti ristin lautaan, mietti: »pian palkan saan, lapsi viedään hautaan!»
»Kohta koti», mietti mies, »lapselleni luodaan, tänään ristiäiset on, harjakaiset juodaan».
Vaimo lauloi, lauloi vaan: »äiti antaa rintaa, elämällä ehdot on, Kalma kysyy hintaa».
»Autoit, veikko», virkkoi mies, »saatiin korret kekoon, kallista nyt kannuas, käydään tilintekoon!»
Nauroi synkkä salvumies niinkuin aave yöstä: »lapses taisi kuolla jo, sain jo palkan työstä».
Kavahti nyt kelmeeks mies: »teit nyt teon hirveen, nyt ma arkun veistää saan, kun jo hioit kirveen».
Nauroi synkkä salvumies, leilin joi hän pohjaan: »hyvästi nyt, hyvä mies, tielle sauvan ohjaan!»