YÖLLE
Jaakko Tuomikoski translation
(TO NIGHT)
Joudu, lennä jo läntehen, yö himmeä, luolasta idän usvaisen, miss’ ikipitkän päivän sä teit ilon, pelon kudelmaas, tuo kauhus ja tuo lohtus taas — jo kiirehdä!
Tumma viittasi kirjaile tähdillä, heitä hiukses päivän silmille ja suudelmiis se väsytä, viihdytä meri ja uuvuta maa, suo unisauvas koskettaa nääntyviä!
Kun noustessain näin aamunkoin, sua ikävöin, kun päivän helle kasteetoin lepäsi yllä lehvikköin, kun ehtoo viipyi poistuissaan kuin vieras, jota kaihdetaan, sua ikävöin!
Kun haastoi veljes kuolema: kaipaanko mua? kun lapses uni raukeena hyrisi mettis-laulelua: sun vierees pesän tekisin, kaipaanko mua? — ma huudahdin: ei, en sua!
Kuolo ehtii mentyäs, pian, niin pian, uni kulkee jäljessäs, vaan ei kuule huokauksian’. Anna sinä, armas yö, lohdutus, kun hetkes lyö, tule pian!