SÄKEITÄ
Jaakko Tuomikoski translation
(LINES)
Missä liesi hajoo, ei lämpöä siitä saa. Päivä, jok’ aaltoon vajoo, valon mailta sammuttaa. Kun luutun kielet laukee, sävel kuoleva särähtää. Miss’ ei huulet enään aukee, sanat rakkaat unhoon jää.
Siin’ ei vaikene mieli eikä puhkee lauluihin, miss’ on mykkänä kieli ja ääneti sydänkin — suru laulaa vain, raunion vahti, kuin tuuli vaikerois tai kuohujen murhetahti merimiehen haudalla sois.
Sydänliitossa lempi karkaa lujast’ ensin ja heikkoon jää, ja pesää liian arkaa ilot menneet nyt myrkyttää. Oi lempi, kielsitkö ehtos, kun pysyväistä hait, mut hauraimmasta kehtos ja kotis ja paaris sait?
Siell’ intohimot heittää sua myrskyssä tuutien, sinut järjen iva peittää kuin kuura talvinen. Pesästäs lahoo orret, pian ei kotkankotias näy, ihoos pistävät pilkan korret ja lehdet putoo ja viima käy.