VAST'ALKAVA MATKAMIES.
Reading edition
Mä olen vasta alkanut Mun vaellukseni. Vähäisen onpi kohonnut Aurinko eloni.
On sydän vilpas, innokas, Minulla hehkuva: Siis tulevaisuus toivokas, Jokseenkin lupaava.
Mutt' miten taidan onneni Todella säilyttää? Ja miten vaellukseni Tääll onpi päättyvä?
On Luoja luonnon lahjoja Mullekin jakanut, Armon ja onnen aarteita Eteeni avannut.
Korkeaan tarkoituksehen On Luoja ihmisen Tänn' asettanut; sydämmen' Tunteepi myöskin sen.
Mutt' miten tarkoitustani Voin olla vastaava, Kun peitetty on matkani Synkällä sumulla?
Viel' sydämmeni valoa On vailla vakaista, — Oi, kenpä voipi minua Oikeaan ohjata?
Ah, Luoja hyvä, kasvosi Käännä mun puoleeni, Ja taivaallinen valosi Suo sydämmeheni!
Niin toivon tavoittavani Oikean onneni, Ja että päättyy matkani Sun kunniaksesi!