RUNOTTARENI JA MINÄ.
Reading edition
18 12/4 83.
Hän astui vitkaan luokseni, Oil loisto silmässään, Ja kielo, lempikukkani, Oil hällä kädessään: "Tän annan sulle merkiksi, Sit' usein katsele; Kun päiväsi käy pitkiksi, Taas mua muistele!
Ma tottunut oon kuulemaan Kuohuja koskien; Oon harras ollut laulamaan Tunteita sydämen, Mi sykkii povess' impyen, Ku kaitsee karjoaan Tai salon jäykkäin poikien: Oon halpa tyttö vaan.
Min kukkakummut kertoili, Sen lauluks sommitin, Ja lehdot mitä uinaili, Sen sulle selitin. Oon innostunut laulamaan, Kun Suomi soittelee, Mutt' täällä mulle kuiskataan: "Parletz, ma chère, francais!"
En täällä viihtyä ma voi, Tääll' outo ollenkin; Tääll' äänet vieraat yhä soi, Pois, pois ma riennänkin Ja siksi luotais luopunen, Mon pauvre adorateur; Näin sinusta nyt erkanen, Hyvästi ja — bonheur!"
—r—r.