ILTASELLA.
Reading edition
Ilta hienost' himmenee, Käypi kalseaksi, Maa jo tuolta tummenee, Muuttuu mustemmaksi.
Yksin kalpeana kuu Tarpoo taivaan rantaa, Puolla katsoo, kirkastuu, Valon vaisun antaa.
Viitakossa viileys Karmivaksi kasvaa, Kursusta jo kylmetys Uhkuttaapi usvaa.
Kohta nousee notkelmaan Pellon päälle halla. Huomenna jo huoataan Huolitaakan alla,
Kuura kylmärintainen Rauhaan saapi suolle. Hornan henget ilkkuen Vaanii vartiolle. —
Kuoret meidän nukkuvat Päivän paahtehessa, Vanhat kohta vaipuvat Ehtoon ehtiessä.
Nuorukainen, nousepas! Katso: kaikkialla, Missä maas' on laihakas, Asuu hyinen halla.
Näät: sun työtäs' tarvitsee Isänmaasi multa. Työhön sulle tarjoilee Luoja voiman tulta.
Valon vainiotakin Myöskin halla haittaa. Vanhain vaivain viljankin Surma tahtois taittaa.
Vanha polvi poistuvi — Nouse, nuorukainen! Tarmoin tartu työhösi, Siinä vartu vainen!
Suomi-äiti kutsuvi Luokseen lapsiansa, Ettei surma sortaisi Hänen armaitansa.
Ken ei kuule, uniin vaan Tuhlaa voimiansa, Pettäjänä isänmaan Auttaa sortajaansa.
Hallan henkiin iske sä, Nuorukainen, innoin! Äitiäs' elähdytä, Impi, lempirinnoin!
Sampoinen.