NÄET MAASI.

Näet maasi kuusisen, Rikkaan, armahaisen, Vierahille salaisen Tunnet sä sen luontehen Syvän, puhuvaisen.

Huviksesko kulkenet Lepopäivän aikaan, Taikka muuten matkannet, Maata suurta katselet, Näät nuo vaarat, kankaat.

Kestäväisnä, uljaana Vuor' kun vuorta kaartaa Ajan vanhentamana, Sammal paikoin peittona, Petäjiä kantaa.

Hongat huojuu humisten, Talvein taisteluista Mennehiä kertoillen, Kuinka kauhun kangasten Kaatoi pohjan miesi.

Kuinka hallan halmehen Sorrettua ennen Pohjan miesi, pakkasen Kouristeissa tarjeten, Kuori männyn kyljen.

Kukkulalle kankahan Käythän ihaellen? Siintää järvet Suomenmaan, Välkkyellen laaksoistaan, Taivast' kuvastellen.

Kukkulalta kuljetpa Taasen tiehyelle: Vainiot sen varrella, Viljat päilyy laaksossa Kauas kaarestellen.

Keskelläpä vainion Talo vankka seisoo, Linnana mi heiluvain Viljamerten aaltoovain Vartijana valvoo.

Pulskana se pohottaa Kujan pitkän päästä, Kuni onnen uutismaa, Viittaellen kulkijaa Poikkeamaan tiestä.

Vanhat koivut tuuheat Kujan suussa seisten, Suhaellen kertovat, Kuinka siellä asukkaat Tyytyväiset ain' on.

Mutta käytkö ääremmäs Pohjanlahden rantaa: Tuskin uskot silmiäs Tasamaata nähdessäs, Minne katse kantaa.

Kentät aavat taisteluin Esi-isiemme Kertoilevat siellä, kuin Maan tän eestä innostuin Riemuin kuoltiin sille.

Ja kun syömmes innostuu Synnyinmaalle tälle, Katsehes kun suunnittuu Taivaall', vanno uhrautuu Isänmaalle tälle!

* * * * *

Riennä pohjan äärehen, Lapin tuntureille. Siellä raitis tuulonen, Kehdostansa kehjeten, Huutaa vastaan sulle: Aina valvo, taistele, Ellös horjuin epäile Vastuksias voittaa!

Nätpää järven sinisen Pohjasessa siellä, Kuulet vaivaiskoivusen Mailla hallan, pakkasen, Kuiskailevan vielä: Aina valvo, taistele, Ellös horjuin epäile Uhrautua maalles!

Suur' on maasi kaunoinen: He'elmäpuista asti Seutuun yön ja pakkasen, Mihin päästen päivynen Yölläkään ei laske. Aina valvo, taistele, Ellös horjuin epäile Yönkään valtaa voittaa!

Kun sä näät sen talviyön Valkeen lumipeitteen, Kimelteisen tähtiyön, Etkös kuule kuiskeen: Aina valvo, taistele, Horjumatta suojele Vapautta Suomen!

Maapa suuri, kauno tuo Sun imetti piennä; Tuopa sulle leivän suo; — Ellös siirry vieraan luo, Tää sun suojaa vielä! Aina valvo, taistele, Synnyinmaatas suojele, Niinkuin sun se suojaa!

Sampoinen.