IMPI.
Reading edition
Ma tiedän immen ihanan, — Ken hänt' ois armahampi! Sen silmäin sini taivahan Sineä kirkkahampi, Ja poski milloin ruusuinen, Taas milloin lumivalkoinen.
Ei suurta oo hän sukua, — Perillä syntyi Pohjan. — Ei loistosta myös lukua Hän pidäkään, kosk' ohjan Elolleen taivas antoi näin: "Oo kaino, kasva lemmessäin!"
Hän, vaikka vuoroin kylmä on, Vaan yhä voittaa mielet, Ja häntä, kosk' on nuhteeton, Ylistää kaikkein kielet. — Mutt' impi milloin laulelee, Riemusta syömmet sykkäilee.
On kosijoita hällä kaks: Lapsuuden tuttu toinen, Vaan tääkin käy jo kalseaks, Ei sovi hälle moinen. Taas toinen: outo, parrakas Ja viekas, julma, juonikas.
Sa heihin ällös taivukaan: Heill' uhkaa vain on sulle. Ei konsanaan he johdakaan Sua onnen valkamille. Oi, pysy, impi, puhtaana Ja Pohjan kaunistuksena!
—r—r.