LOIHTIJA JA HÄNEN KASVATTINSA.

Loihtija antoi kuuluttaa, että hän ottaa kasvattaakseen kaikkien herrojen ja pappien poikia ja antaa heille kaiken tietonsa, ja isät saavat poikansa takaisin, jos he kolmen vuoden päästä voivat tuntea kukin omansa. Mutta jos isä ei poikaansa tunne, jää poika loihtijan omaksi.

Niiden monien poikien joukossa, jotka tulivat loihtijan oppiin, oli erään lesken poika. Kolme vuotta lohtija näitä poikia kouluutti, mutta lesken poika oli kaikista viisain ja omisti itselleen kaikki loihtijan taidot.

Jo alkoi kulua kolme vuotta umpeen, ja se aika läheni, jolloin kunkin pojan isä saisi tulla omaa poikaansa tunnustelemaan. Poika kirjoitti äidilleen kirjeen, jossa hän sanoi:

— Sinä, äiti, et minua muusta tunne kuin siitä, että loihtikoon loihtija minut millaiseksi tahansa minä hyppään toisten selkään. Sen nähdessäsi sanot:

— Tämä on minun poikani!

Määrä-päivänä tulivat kaikki herrat ja papit poikiaan hakemaan. Silloin loihtija ajoi ne kaikki sileälle nurmelle muuttaen ne mustiksi oriiksi, ja ne olivat aivan toistensa näköisiä.

Ei kukaan muu voinut omaa poikaansa tuntea kuin leskiakka, joka sanoi:

— Tämä on minun poikani!

Loihtija kiisti vastaan ja sanoi, että se ei ollut totta, mutta lupasi seuraavana päivänä panna heidät uuden koetuksen alaiseksi.

Kun seuraava päivä tuli, muutti hän kaikki pojat kyyhkysiksi. Ei nytkään kukaan muu kuin leskiakka tuntenut poikaansa. Hän sanoi:

— Tämä on minun poikani!

Taas kiisti loihtija vastaan, mutta lupasi vielä seuraavana päivänä panna koetuksen toimeen. Jos leskiakka silloin arvaisi poikansa, niin saisi hän pojan omakseen.

Kolmantena päivänä hän muutti kaikki hanhiksi. Leskiakka tunsi taas poikansa, ja loihtijan täytyi antaa leskelle hänen poikansa, niinkuin oli luvannut.

Aamulla sanoi poika äidilleen:

— Minä olen kaiken taidon oppinut loihtijalta ja tahdon hänet kukistaa. Siksi minä aamulla muutun mustaksi oriiksi. Mene sinä sitä kaupunkiin myymään. Kun loihtija tulee, niin myy minut hänelle, mutta jätä päitset päähäni.

Aamulla poika sitten muuttui mustaksi oriiksi, ja äiti läksi häntä kaupungille kauppaamaan. Loihtija tuli torille, tunsi heti pojan, vaikka hän olikin itsensä toiseksi muuttanut ja sanoi leskiakalle:

— Paljonko tahdot hevosestasi?

— Kolme sataa minä tahdon, vastasi akka.

Loihtija maksoi hänelle rahat, nousi hevosen selkään ja ajoi hänen kanssaan kotiaan kohden sanoen hevoselle:

— Nyt sinä olet minun hallussani ja nyt minä en laskekaan sinua enää pois. Kyllä minä nyt osaan sinut niin teljetä, ettet ikänäsi pakoon pääse!

Hän vei hevosen talliin ja sulki sen sinne kolminkertaisten lukkojen taakse.

Mutta tuskin hän oli ovet sulkenut kun hevonen kaatua romahti tallin permannolle ja muuttui hiireksi. Siitä hän sitten oven raosta hiipi pois ja tuli äitinsä luo.

Siellä hän sanoi äidilleen:

— Aamulla minä taas muutun hevoseksi, ja sinä saat lähteä minua myymään torille.

Aamulla leskiakka jälleen meni torille ja loihtija tuli hänen luokseen ostaen hevosen itselleen kuudesta sadasta. Hän nousi hevosen selkään ajaen kotiaan. Sinne tultuaan hän sulki hevosen kuuden lukon taakse.

Mutta tuskin hän oli ovet sulkenut, kun hevonen kaatua romahti permannolle ja muuttui hiireksi ja poika palasi äitinsä luo.

Taas sanoi hän äidilleen:

— Aamulla minä muutun jälleen mustaksi oriiksi ja sinä saat lähteä minua kaupitsemaan. Mutta muista, että suitset saat antaa ostajalle, vaan et päitsiä.

Akka meni aamulla oritta myymään ja taas osti loihtija sen häneltä ja maksoi yhdeksän sataa siitä. Mutta akka olikin unohtanut päitset oriin päähän.

Nyt sanoi loihtija:

— Kylläpä taisit luotani osata paeta, mutta nyt et enää pääse!

Päästyään kotiaan, muistikin äiti, unohtaneensa päitset oriin päähän ja sanoi epätoivoissaan:

— Nytpä taisin sinulle, oma poikani, kuoleman tuottaa!

Loihtija vei oriin kotiaan ja sulki sen yhdeksän lukon taakse. Yöllä poika koettaa paeta. Hän muuttui hiireksi, mutta ei päässyt. Hän muuttui torakaksi, mutta ei pääse. Hän muuttuu luteeksi, mutta ei pääse.

Aamulla tuli loihtija ja sanoi:

— Etpä päässytkään pakoon enää minun luotani.

Hän meni kaupunkiin ratsastaen oriin selässä ja meni papin kartanoon. Täällä hän sitoi hevosen patsaaseen kiinni mennen itse papin luo oritta kauppaamaan. Pappi mielistyi siihen ostaen sen korkeasta hinnasta.

Mutta kartanolla heitti hevonen itsensä maahan muuttui mieheksi ja hyppäsi pihalla olevaan kaivoon.

Loihtija katseli papin ikkunasta ja näki, ettei hevosta enää ollutkaan kartanolla. Hän juoksi kiireimmän kautta sinne, ja katseltuaan ympärilleen hän näki pojan paenneen kaivoon.

Silloin loihtija kiipesi kaivon vinttiä myöten sinne. Nähdessään hänen tulevan, muuttihe hän kiiskiksi. Silloin loihtija muutti itsensä haueksi ja aikoi syödä kiiskin.

Kiiski pakeni haukea ja kun samalla papin piiat olivat vettä noutamassa ja laskivat sangon kaivoon, hyppäsi poika siihen ja muuttui sormukseksi.

Piiat ottivat sormuksen ja veivät sen papin tyttärelle.

Mutta noustuaan kaivosta kuuli loihtija, miksi poika oli muuttunut ja alkoi anoa papin tyttäreltä sormusta. Silloin sormus alkoi haastaa:

— Heitä minut kynnystä vasten niin, että minä menen moneksi muruksi, mutta yksi muru pane jalkasi alle.

Papin tyttö teki niin ja heitti sormuksen kynnystä vasten niin että se särkyi tuhanneksi kappaleeksi. Yhden kappaleen hän piilotti jalkansa alle.

Silloin muuttui loihtija mustaksi kukoksi ja alkoi nokkia palasia suuhunsa. Mutta kun papin neiti nosti jalkaansa, muuttui se yksi sormuksen palanen kanahaukaksi ja söi kukon suuhunsa. Ja niin loihtija menetti henkensä.

Sitten palasi poika äitinsä luo ja lähetti kaikille herroille ja papeille sanan, että nyt on loihtija kuollut ja nyt he saavat poikansa takaisin.

Ilo oli suuri, ja herrat ja papit keräsivät keskuudessaan suuren summan antaen sen pojalle palkinnoksi siitä, että hän oli heidän poikansa pelastanut.

Ja poika eli onnellisena äitinsä kanssa kuolemaansa asti.