ARMELIAS POHATTA.
Reading edition
Olipa kerran pohatta, niin rikas, ettei hänen rikkaudellaan mitään rajaa ollut. Mutta hyvä oli hänellä sydän ja auttavainen hän oli kaikkia kohtaan. Jos nälkää näkevä hänen luokseen tuli, niin hän hänet runsaasti ravitsi, ja kun väsynyt matkamies hänen taloonsa eksyi, niin hän oman vuoteensa hänelle antoi.
Eräänä sunnuntai-aamuna hän valjasti hevosensa ja ajoi kirkkoon ja hänen saapuessaan sinne ei siellä ollut ketään, jolla olisi ollut kauniimpi puku yllään.
Hänen astuessaan ulos kirkosta, oli siinä portaitten vieressä viluinen kerjäläinen. Hän kääntyi pohatan puoleen sanoen:
— Minun on vilu, armahda minua ja anna minulle turkit, jotka ovat ylläsi!
Kolmasti hän rukoili ja pyysi, ja silloin pohatta riisui upeat turkit yltään, verhosi niihin kerjäläisen ja sanoi hänelle:
— Tule minun rekeeni, niin vien sinut asuntooni ja siellä sinut runsaasti ravitsen.
Hän asetti kerjäläisen rekeen istuen itse ajajan paikalle. Kun hän kodissaan oli kerjäläisen runsaasti ravinnut, sanoi tämä hänelle:
— Sinä olet ollut minulle hyvä, ja minä tahdon sen sinulle korvata. Tule minun asuntooni.
— Enhän minä sinne tietä tunne enkä tiedä, missä sinun asuntosi on, vastasi pohatta.
— Minä tulen sinua harmaalla hevosella sinne noutamaan, vastasi kerjäläinen.
Kahden viikon kuluttua näki pohatta tuon entisen kerjäläisen ajavan talonsa eteen komealla harmaalla hevosella. Hän sonnusti itsensä matkaa varten, sillä nyt hän tiesi, että häntä oli tultu noutamaan, kuten oli luvattu.
Ja se entinen kerjäläinen astui tupaan sanoen pohatalle:
— Kun sinä olit minulle hyvä, olen minä tullut noutamaan sinua minun asuinsijoilleni. Katso, hevoseni odottaa sinua jo talosi kynnyksen edessä.
Yhdessä he astuivat talosta ja kävivät rekeen istumaan. Silloin kuuli pohatta, miten hänen tuvastaan alkoi kuulua itku, syvä ja vihlova.
Hän kääntyi kerjäläisen puoleen ja kysyi häneltä:
— Miksi kuulen talostani sellaisen itkun?
Siihen kerjäläinen vastasi:
— Etkö tiedä, että sinä jo olet kuollut. Minä olen tullut sinua noutamaan asuntooni, jossa sinua olen odottanut.
Ja kun hän sen oli sanonut, läksi harmaa hevonen kiitämään. Ja pohatta pääsi ijäisiin asuntoihin.