Post spectaculum.
Reading edition
Sä, kevyt yleisö, et tohdi suurta surra, kai kovan pähkinän sun annoin purra, kun paljastin sun turhan tyhjyytes alhaisin arki-intohimoines, sun pintapuoles, kiiltokultakuoren vallalla taiteen ikuisen ja nuoren, mi tiensä raivaa läpi rautavuoren. Siis vaivu, näytelmäni väliverho, viel' aika nostaa taas sun kätköstään. Käy tanssiin, yleisö, sä iltaperho, käy tanssin jälkeen määrääs mässäämään, syö kalaa, että kasvais köyhät aivot! Kun viimein väsyy ruumiis riettaat raivot, »Elävinkuvin» paikkaa kuolleen sielus saumaa, narrien maulla, mi lumoo laumaa. Työhuoneessani puuhaan pitkin öitä, taas paksuun kalloos paiskaan pähkinöitä! V. 1917.