Koirankujeita.

Ja kaupungin räätälimestarismies joi raastuvan kellarissa, pöydän toisessa pääss' oli rakkarimies, ja kumpikin juovuksissa. »Sano, rakkarimestari, hei, sano pois, miten saan minä koirannahan, kun koiranmatto nyt tehtävä on, tuo nahka, niin saat sinä rahan!» »Mulla nahka on», nauroi rakkari nyt, »saat halvalla valkean villan.» »Myy pois, herra rakkarimestari, hoi, juo, tarjoan nyt koko illan!» Kun juotihin ilta ja puoli-yö, kysyi portilla räätäli nahkaa. »Se on seljässäin!» niin rakkari huus, katos pöksäänsä päätäpahkaa.