Piru ja akka.
Reading edition
Ja oli akka, joll' ei maassa missään vertaa, hän ukon hirteen oli saattaa monta kertaa, mut ukko keinon keksi, mairi akkaa, vei hiidensuolle, mikä kasvoi lakkaa ja aukolle, min salasammal peitti ja missä asui itse irnu, iso piru. Hän sinne herjan valtaan häijyn heitti ja virkkoi: »viime päiviin siellä viru!» Ja piru suostui saaliin saatuaan: »ei täältä paha pääse milloinkaan, siks, ettes akkas sieluparkaa säästä, saat arkun kultaa kolmen päivän päästä!» Ei oltu päästy päivän päähänkään, kun ukko aukkoon laski köydenpään ja kiskoi, kiskoi, kiskoi iltaan saakka, kuin raskas synti painoi kallis taakka; niin hiljaa nousi pahan pohjasakka, sen kanssa ponnahti nyt maalle akka ja kiljui: »kuolemakses kiusan tein mä ja itse pirultakin sisun vein mä!» Huus ukko: »sielua on sulla siru vaan, ei kanssas tullut toimeen pirukaan!»