Pormestarin pula.
Reading edition
»Kaupunginportit kiinni jälkeen yhdentoista!» Korkea oikeus, pormestari ja raati tään määräyksen porvareille laati, päänvaivaa siitä koitui kaikenmoista. Pormestaripa yöpyi kerran juominkihin, löi nyrkillään ja vanha portti paukkui, kun piski vieressänsä vimmoin haukkui, hän vannoi vahdin alimpahan helvettihin. — »Pormestari ma oon, hoi, avaa portinvahti, ei kukaan huomaa, tääll' ei ole keitaan muita!» — »En avaa, vaikk' ois suurempikin mahti, sen laki kieltää... nouskaa pitkin tikapuita!» Pormestari nyt kiipes yli vanhan muurin: — »Hiis vieköön, koira jäi, sen sudet voivat niellä!» — »On apu läsnä, kun on hätä suurin, portista koira käyköön, sit' ei laki kiellä!»