Muistojuhla.
Reading edition
Ukko Collin täytti äsken kuusikymmentä, kultahäiden vuoksko juhlittihin miestä? Ei, hän piintynyt on vanhapoika, nytpä akat alkoi suuta piestä, että herrat sai vain syytä juominkeihin. Klubiss' ilo räiskähti ja naamat paistoi, koska puheen päätti arvon raatimies muistuttaen miehen sankaraikaa: »Veli Collin! Et sä kuulu enkeleihin, lemmen tähden veli kuolee niinkuin eli; siit' on neljäkymmentä nyt ajastaikaa — —, juokaamme sen hetken malja, jolloin veli ensi kerran kielletystä puusta maistoi!» Sinä yönä joka virkarouva ties, miksi puheen piti arvon raatimies.