YÖSSÄ
Reading edition
Kohu tuulen ja sateen ja kaukaisen raitiovaunun. Ei mitään muuta.
Katukuilun toisella puolen on kahdessa ikkunassa hyvin keltainen valo.
Ja huuruista ruutua hipoo jonkun häilyvän oksan varjo kuin ihmisen käsi.
— Mutta keskellä pimeyttä minun huoneeni elää: kuin simpukka syvyydessä tai sykkivä sydän.
Se on saiturin lipas: salaista iloa täynnä.
Sen ilma on kuiskauksista vapiseva ja katseista kirkas niinkuin kasteinen aamu.
Sen matolla leikkii vielä pienten jalkojen muisto.
Ja vuoteella viipyy kuva poissaolevan, nuoren, lämpimän ruumiin niinkuin Kauneus itse.
Ja katsomattani näen oven äsken nielemät kasvot ja värisen niitä.