KOHTALO
Reading edition
Sinun voimasi kietoi minut — sinä tuntemattomin — kuin ois mua kahlehtinut käsi julman enkelin.
Kuin hartioilleni pantu olis paino vuorien ja otsalleni rantu kova taottu, rautainen.
Niin uuvutit sydäntäni, väen riistit kädestäin. Olit varjo vierelläni, uniss' yölläkin sinut näin.
Oli päiväni kuin tuhat vuotta, kun painin kanssas sun. — En paininut kanssasi suotta: tänä päivänä siunaat mun!
Tänä päivänä tunnen vasta: kätes oikein lyönyt on. Nyt en lakkaa siunaamasta sua, voima Kohtalon:
Teit silmäni janooviksi, nälän kasvatit sydämeen, minut uuvutit varjoin — siksi olen valmis kirkkauteen.
Tänä päivänä armon annat taas virrata kädestäs. Kuin vaakalintu kannat minut riemuun siivilläs.