PALJAIN JALOIN
Reading edition
Niin mä kerran tieni aloin, niin mä kuljen: paljain jaloin.
Avohaavat syvät näissä ammottavat kantapäissä:
rystysihin joka kiven jäänyt niist' on verta hiven.
— Mutta niinkuin matkan aloin, päätän myös sen: paljain jaloin.
Silloinkin, kun tuska syvin viiltää, virkan: — Näin on hyvin.
— Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun.