KUNINKAAN POIKA
Reading edition
(Juhani Siljon muistolle)
Alas painui, puoleen maan pääs, otsas korkea liian varhain. — Olit poika kuninkaan, aseveljies nuorten joukossa parhain.
Mut viitoin ja kannuksin et etsinyt kruunuas maailmasta. Käsin näkymättömin toi kulmilles seppelen Kuolema vasta.
Pyhä kutsumuksen-ties sua johdatti vuorin ja laaksoin; et poikennut polulta, mies, sitä et sinä mitannut tuumin ja vaaksoin.
Teit kaiken, minkä teit, oman kuninkaallisen, tuntos mukaan. Nimes "Maailman kirjaan" veit — sitä tahrattomampaa ei vie kukaan.
Käsin tyhjentymättömin sinä jakelit tarvitsevaisille kultaa. — Olet luonamme vieläkin, nyt vaikk' olet mullassa multaa:
Joka kerta, kun kevät saa ja kupeensa vyöttää nuorten suku, sen silmiin kangastaa sinun piirtämäs "Maailman kirjan" luku.
Miespolvet vaihtukoot — ei äänes vaieta saata. Aseveljies oppaana oot: — Ylös, matkalle, kohden pyhää maata!
("Seppelöidyn" ensi-iltaan.)