HOLLANTILAINEN
Reading edition
Näit edessäsi unet kultaiset kuin tornit, uponneina aallon alle. — Nyt takanas on päivät mennehet kuin laivan vanat, kuolleet ulapalle.
Öin ylläs, allas tähtiparvi on kuin verkon silmukoissa tuhat kalaa. Mut kuolleen-harmaa, tyhjän-toivoton on meren erämaa, kun aamu palaa.
Niin sadat ajast'ajat vaeltain samosit meren salaisuutta kohti. Edessä silmiesi hourivain se paetessaan väikkyi — Tyhjään johti.
Et aavain kimallusta vanginnut, ei tähtiarkuin lastattuna laivas. Oi unten-kalastaja, uupunut oot oma varjos. Sua ilkkuu taivas.
— Mut yhä edessäsi kimmeltäin on merta, kaupunkeja aallon alla. Käy kätes ruoriin: keula niitä päin! Taas sata vuotta kuljet ulapalla.