§ 18. Suorasanaista kirjallisuutta.
Reading edition
Vuonna 1638 oli asetettu uusi toimituskunta Piplian kääntämistä varten (vrt. § 16), ja painosta ilmestyi Raamatun suomennos vuonna 1642. Näin päättyi tämä tärkeä, työ, joka hyvin pitää paikkansa muiden sen-aikuisten Raamatun-käännösten rinnalla. Toimituskunnan esimiehenä oli, niinkuin ylempänä mainittiin, Eskil eli Aeschillus Petraeus (synt. Vermlannissa 1593, jumaluus-opin lehtori Turun koulussa, sittemmin ensimmäinen jumaluus-opin professori Suomen yliopistossa, viimein Turun hiippakunnan piispa 1652; kuoli 1657). Muut jäsenet olivat professori Martti Stodius, Maskun kirkkoherra Henrik Hoffman ja Gregorius Favorinus, Piikkiön kirkkoherra. Sittemmin Henrik Florinus, Paimion kirkkoherra, alkukielten mukaan paransi Raamatun käännöksen (1685).
Eskil Petraeus toimitti, niinkuin jo sanottiin, Suomen kieliopin; hänen teoksensa, joka on kirjoitettu latinan kielellä, ilmestyi vuonna 1649. Paitsi Suomen kieleen rupesi silloin huomio kääntymään myöskin Suomen kansan muinaisiin hengentuotteisiin. Niin yllämainittu Florinus, Raamatun suomennoksen korjaaja, julkaisi ensimmäisen sananlasku-kokoelman 1702, nimeltä Vanhain Suomalaisten tavalliset ja suloiset Sananlaskut.
Lisäys. Eskil Petraeuksen kirja Linguae finnicae brevis institutio on, ajan tieteellisiin oloihin katsoen, varsin ansiollinen teos, vaikka se tosin on vielä hyvinkin vaillinainen esitys Suomen kielestä, jonka runsaita muotoja koetetaan pinnistää latinan kieliopin kaavoihin. Toisen kieliopin, joka oikeastaan on lisätty ja parannettu laitos äsken mainitusta, toimitti Mattias Martinius, Viipurin lukion lehtori (Hodegus Finnicus, 1689). Uudelle uralle joutui Suomen kielen tutkimus Bartholdus Vhael’in kieliopin kautta, joka varsinkin edellisiin teoksiin verrattuna osoittaa tarkkaa ja oikeata käsitystä Suomen kielen luonteesta (Grammatica fennica, painettu tekijän kuoleman jälkeen 1733). Vhael oli syntynyt Oulussa 1667 ja tuli kirkkoherraksi Ilmajoelle vähää ennen Ison-vihan alkua, jonka kestäessä hän joutui Venäläisten vangiksi, vaan sitten kenraalikuvernööri Galitsin’in käskystä määrättiin Pohjanmaan provastiksi. Vhael kuoli äkkiä 1723, ollessaan Tukholmassa valtiopäivillä.
Tieteellinen elämä oli ylipäänsä vielä heikonlainen. Turun yliopiston opettajissa oli kuitenkin muutamia mainioita tiedemiehiä, joista. Petraeuksen rinnalla mainittakoon Ruotsalainen Mikael Wexionius (sittemmin aateloittuna Gyldenstolpe), historian ja valtio-opin tutkija, filosofi ja lakimies, joka muun muassa antoi ensimmäisen laveamman maantieteellisen kertomuksen Suomenmaasta (eräässä latinankielisessä teoksessa, joka koski Ruotsin valtakuntaa: ”Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae, Fenningiae et subjectarum provinciarum” 1650) ja Suomalainen Antti Thuronius, ensimmäinen itsenäinen filosofian tutkija meidän maassa, logiikan ja metafysiikan professori († 1665).
Suorasanaista kirjallisuutta ei ilmestynyt Suomen kielellä juuri muuta kuin hengellistä. Saarnakirjoja ulos-antoivat Laurentius Petri, Tammelan kirkkoherra, (katso edempänä) ja Tuomas Rajalenius, joka oli kirkkoherrana Tyrväässä. – Hartikka Speitz julkaisi asetusten suomennoksia (Kustaa Aadolfin sota-artikkelit ja vuoriteollisuus-säännöt) ja käänsi myös suurimman osan laista suomeksi, vaikk’ei hänen lainsuomennoksensa tullut painetuksi.