SUA LEMMIN —
Reading edition
Sua lemmin, armas, syvästi, sun oon ma kokonaan. Sua kaihoan, jos hetkenki sa viivyt poissa vaan.
Sua kaihoan, ja koti, oi, niin tyhjäks, tyhjäks käy, jos äänesi ei mulle soi, jos hetkeks' ei sua näy.
Ah, monestihan, armahain, ma istuin ikkunaan, ja kaihokatsein sua hain, jos rahdun viivyit vaan.
Ja tunnit, minuutitkin, ne oi, oli pitkät niin; ja päivä — ijäisyydelle se tuntui tunteisiin.
Sun äänes hellää kaikua ja kuiskett', armahin, ja suudelmaa ja katsetta niin sulta kaihosin.
Kuin päivyt, kaste ruusullen, niin olet mulle sa. Sua läsnä elän, riemuitsen, sua ilman kuihdun ma.