OI, MUISTATKO?
Reading edition
("Pyhään muistoon" 1905.)
Sa lupasit hiljan, nuor' ystävä, tuoll’ alttarin ympärillä, kautt’ elosi vuosien kaikkien ain' astua jälkiä Jeesuksen. Lupauksesi teitkö, nuor' ystävä, sa tunteilla vilpittömillä?
Sä lupasit synnistä luopua ja jättää turhuuden retken. Sä lupasit hyljätä maailman, päin kulkea kunnaita taivahan. Oi, muistatko kallihit lupaukses ja liittosi uudistushetken?
Sä muistatko, sielusi ystävän kuink' ääni ol' armas, hellä, kun huusi hän: "lapseksi tullos mun! Ma siunaan ja suojaan ja varjelen sun". Oi, muistatko katsetta, min hän loi sua kohti, sun ystäväs hellä?
Ja muistatko, kuinka hän muistutti, min hinnan hän sielustas antoi, kun yrttitarhassa taisteli ja ristillä verensä vuodatti, ja kuinka hän raskasta ristiä sun tähtesi kerran kantoi?
Ja muistatko, kuinka hän varoitti: mit’ auttaa se ihmistä voisi, jos voittaiskin kalleudet kaiken maan ja puettu vaikk' olis purppuraan, kun kuolottomalle vain hengelle ikiturmio tuosta oisi?
Ja muistatko, kuinka hän kuiskaili: #Pysy, lapseni, valvehilla! "Et tiedä sä, konsa se hetki lyö, mi päättävi päiväs ja kuolonyö sun työsi, sun kulkusi katkaisee, — pysy, lapseni, valvehilla!"
Ja muistatko senkin, nuor' ystävä, mitä johtotähteä tahtoi sun sielusi sulho sua seuraamaan ja uskoen katsomaan uutteraan? Sana Herran, tuo jalkojes kynttilä, joko unhoittua se mahtoi?
Ja vielä, nuor' ystävä, muistatko, kuink' aina sun ystäväs parhain lupas kuulla sun huutosi, kuiskaukses, kun ilmoitat hallen sä puuttehes? Tätä käytötkö kallista oikeuttas sä nuoruudessas jo varhain?
Oi, ystävä nuori, äl' unhoita, mitä lupasit templissä tuolla! Äl' unhoita sielusi ystävää, älä retkille synnin riennä, jää, — ikähenkesi muutoin kauhean ikikuoleman voipi kuolla!
Pysy liitossa Jumalan lapsena, tai luovuitko, — käänny, oi, käänny! Viel' armoa Herrasi tarjoaa, viel' anova anteeksiannon saa. Tule! — vielä nyt autuuden päivä on! Tule, nouse, palaja, käänny!
Kätes laske sä kätehen Jeesuksen, ja sielusi hällen usko! Ja turvallisna sä kuljet näin kotimaahasi uuteen, pyhään päin, ja kerran sun silmiisi loistavi iki-aamun ihana rusko!