JUHLARUNO

raittiusseura "Pohjan Leimun" 20-vuotisjuhlaan Oulussa 16/X 1904

I.

On Suomea sortanut kauvan valta, mi tuskaa ja turmaa kanssaan toi, ja onnen mi karkoitti kaikkialta, maan parhaille riennoille esteitä loi. Sen vallan on painoa vaikeaa myös kärsien kantanut Pohjanmaa.

On täälläkin tuskien huuto soinut, ja riutunut rintoja tuhansin, kun alkoholi on valtikoinut, tuo kuningas kurjin ja ilke'in. On täälläkin nähty sen ilkityöt, on nähty päivät ja nähty yöt.

On nähty lapsia mieron tiellä, on nähty nuorien sortuvan. On nähty raukeevan ruusuin siellä, miss' alkoholi sai valtikan: on nähty raukeevan ruusujen pois poskilta impien, äitien.

On nähty hourujenhoitoloita sen uhrien kurjien täyttävän, ja nähty hurjia tappeloita, ja kuultu kahleiden helskävän, ja nähty on tuhanten kärsiväin, kuin haamujen, hoippuvan hautaan päin.

Oi, sulo Suomi, oi, Pohjolamme, kuink' on sun lapsesi kärsineet! Ja kuinka sä kaipaat rakkauttamme, mi kuivaisi silmäisi kyyneleet! Oi, pitk' oli lastesi murheen yö! Ja konsa heill' onnensa hetki lyö?

Oi, konsa se koittavi hertas huomen, mi turmion tulvalle telkeet lois? Ja konsa se nousevi kansa Suomen ja sortajan suistavi maastaan pois? Ja konsa se valtias vaipuvi, mi tuhanten onnen turmeli?

II.

Oi, Suomi-äiti, oi, Pohjanmaa, viel' onnesi aika koittaa! Sua alkohol' ain' ei sortaa saa, ei sortaa, ei vahingoittaa! Jo aljettu sortajaas vastaan on retki, ja lyövä on kerran voittomme hetki!

Jo liehuvi pystössä lippunen, ja sota käy sortajaa vastaan. Ja jo riemuita armeija raittiuden saa työstään ja toiminnastaan: se iskuja antoi jo sortajalle, sen taistellen salpasi ahtaammalle.

Ja varttunut, karttunut kautta maan on aatteemme ylevän valta. Ja tuhannet lapset jo Suomenmaan nous' sortajan ansojen alta. Ja tuhannet siunaapi jaloa työtä, mi kirkasti kotien kolkkoa yötä.

Oi, tuhannet äityet, lapsoset jo Luojalle kiitosta kantoi, kun poisti hän tuskat ja puuttehet ja valjeta aamun antoi, ja syntyä antoi aattehemme ja siunauksensa soi riennoillemme!

Pääs pystöhön siis, jalon aatteen mies Ei turhiin sun työsi raukee! Sen kautta on murtuva kauhea ies, sen kautta tie onnehen aukee. Pääs pystöhön! Sammua intos äl’ anna, vaan uusihin voittoihin lippuas kanna!

Pääs pystöön, ja taistelon tietä vaan sä tarmolla eespäin kulje, ja sortaja piirihin ahtaampaan vuos vuodelta sulje, sulje, siks' kunnes sen murtuvi viimeinen ansa, ja kansamme kallis on raitis kansa!

III.

Veljet! Viel' ei läsnä loista taistelomme määränpää. Viel' on tarpeen tarmo meillä, viel' on syytä rynnistää! Vielä vierii turman virta yli Suomen, Pohjanmaan, tuoden tuskaa, turmiota isänmaahan ihanaan.

Vielä sadat Suomen äidit rukoellen huutavat: poistakaatte turman paulat, kodin onnen uhkaajat. Vielä satain Suomen lasten ääni vieno väräjää: poistakaatte väkijuomat! Pienoisia säälikää!

Viel', oi, vielä Suomen miehet kahlehia kantavat! Vielä sadat Suomen sulhot eivät ole vapahat! Vielä tähden hornan myrkyn särkyy rinnat tuhannet, viel' oi, kuihtuu poskipäiltä ihanaiset ruususet!

Poistakaatte väkijuomat! kaikuu huuto kärsiväin. Poistakaatte väkijuomat! tuhannet ne huutaa näin. Kuunnelkaamme, veljet, noiden kärsivien huutoja! Väkijuomain valtaa vastaan taistelkaamme tarmolla!

Taistelkaamme, kunnes kerran ihana se hetki lyö, jolloin määränsä on päähän päässyt Suomen raittiustyö: — lakikirja kieltolailla taistelomme kruunoaa, yli raittiin Suomen kansan uusi päivä leimuaa!