VI. KAUNOLUKEMISEN HENKINEN SISÄLLYS.
Reading edition
Otaksukaamme että on olemassa henkilö, jonka puhekoneisto on kaikin puolin täydellinen ja hyvä. Hän on harjoituksen avulla muodostanut äänensä taipuvaiseksi, tasaiseksi ja kauniiksi. Hän voi käyttää syvää, medium- ja korkeaa ääntä aivan sujuvasti ja säännöllisesti. Hän aspireeraa ja respireeraa oikein ja aivan kuulumatta. Hän ääntää puhtaasti ja artikuleeraa voimakkaasti ja säntillisesti. Hän ilmaisee tarkkaan paussit ja hänen esitystapansa ei ole hätäilevä eikä hidas, vaan maltillinen ja selvä. Onko hän siis nyt täydellinen esittäjä eli lausuja? Ei, hän on ainoastaan virheetön lukija. Hän voi selvästi lukea jonkun vuosikertomuksen, komitean lausunnon, sanomalehti-kirjoituksen tai muuta semmoista, — ja hyvä se on sekin, mutta taiteellista kaunolukua se ei vielä ole. Taiteellisen kaunolukijan tulee voida lausua kaunokirjallisia teoksia, ja siihen ei selvyys yksin riitä. Siihen vaaditaan luonnonomaisia taidelahjoja. Lausunnossa on taiteellinen puoli, jota ei kukaan saavuta ainoastaan teknillisen opetuksen avulla. Sen laita on kuten musiikin, jota ei voi oppia yhtä säännönmukaisesti kuin matematiikkaa. Sääntöjä tuntemalla ja käyttämällä voipi kyllä oppia lukemaan oikein, mutta ei milloinkaan taiteellisesti. Jos tahdotaan oppia taiteellisesti lukemaan, täytyy sekä opettajalla että oppilaalla olla mielikuvitusta, tunnetta ja sisällistä elämää.
Voivatko siis kaikki harjaantua kaunolukijoiksi? Ei samassa ajassa, eikä samassa määrässä. Mutta kuitenkin voivat henkilöt, joilla on hyvät äänilahjat ja hyvä äly, jotenkin hyviksi harjaantua, vaikka ei heillä olisikaan aivan tarkkaa korvaa tunteen ilmauksien vaihtelua käsittämään.
Mihin ominaisuuteen siis perustuu likinnä tämä taide? Luonnonomaiseen hienotuntoisuuteen, hienoon korvaan, terävään älyyn ja kauniiseen äänilahjaan.
»Lue niinkuin puhutkin», sanotaan. Sopiihan sekin, vaan ainoastaan sillä ehdolla että puhutaan hyvin. Tavallisesti kuitenkin puhutaan rumasti ja huolimattomasti. Jos puhumme niinkuin luemme, niin puhe kuuluu pedanttiselta, jos taas luemme niinkuin puhumme, niin se kuuluu huohmattomalta. Löytyy paljon ihmisiä, jotka keskustelevat varsin hyvästi, mutta kuitenkin »puhuvat» huonosti. Sen, joka toivoo oppivansa hyvin lukemaan, tulee siis oppia hyvästi puhumaan, ja päinvastoin.
Ryhmittele lauseen sanat määrättyyn järjestykseen, erota hengityspaussilla, äänenpainolla ja tempolla lauseen pääajatus sivuajatuksista, laske tarkkaan edeltäpäin paussien pituus ja paljous, tutki loogillisien sekä välimerkkipaussien vaatimukset. Tähän lisättäköön, että säännöt ovat ja jäävät säännöiksi, ja vaikkapa ne tarpeellisiakin ovat, niin on kuitenkin aina pääasiana oleva se, että tulee asettua kirjailijan kannalle, koettaa niin eheästi kuin suinkin käsittää hänen ajatuksiaan ja tuntea hänen tunteitaan.